Soutamista ja huopaamista

Kesälomaan on enää pari viikkoa ja se alkaa tuntua. Näille viimeisille viikoille on kasautunut niin paljon hoidettavia asioita, ettei intoa eikä tarmoa ole riittänyt käsitöihin ollenkaan. Mistään ei ole tullut yhtään sen valmiimpaa, päinvastoin. Afrikankukkia on edelleen sama määrä ja samassa postauksessa mainitun puuvillaisen puseroneuleen alun purin pois kun siitä näytti olevan tulossa koko XXXXXXXXXL. Tämä oli sikäli aika jännä asia, koska tällä kertaa neuloin puseron ohjeessa suositelluilla puikoilla ja lankatyypillä, ja jopa neuletiheys täsmäsi! Tämä vahvisti käsitystäni, että neuletiheyden mittaaminen on henkimaailman asia ja ihan turhaa ja neulojien kiusaksi kehitetty ylimääräinen riesa.

Rue Gérard, Etterbeek

Koska kuitenkin pidän ohjeesta, aloitin uuden, mutta eri langalla ja toiveikkaalla mutu-tuntumalla sopivasta koosta.

Tämäkin lanka on muutamaan kertaan aloitettu ja pois purettu puuvillalanka, mutta jospa tämä kolmastoista kerta toden sanoo ja nyt onnistuu.

Cinquantenaire, Etterbeek

Jos tästä soutamisesta ja huopaamisesta nyt jotain hyvää puolta haluaa hakea, niin voin sanoa, ettei minulla kulu paljoakaan rahaa uusiin lankoihin, koska kierrätän jatkuvasti entisiä. Aloitan neuleita yleensä useampia kertoja ennen kuin olen niihin tyytyväinen. Ja silti, jos valmis neule ei ole paljoa käytössä niin annan sille herkästi purkutuomion. Nytkin minulla on kassillinen aiempaa tuotantoa odottamassa purkamista ja lankojen uusiokäyttöä. Ainoat neuleet, jotka yleensä säästyvät, ovat kovassa käytössä olevat sukat. Samoin mohairlangoista neulotut työt, joita ei edes pysty purkamaan. Ehkäpä juuri tämän ominaisuuden takia luontaisesti vähän karttelen niitä.

Mitä sinä teet epäonnistuneille neuleille? Puratko vai laitatko sellaisenaan kiertoon?

Parc Josaphat, Schaerbeek

Koska käsityöosastolta on näyttää vain eioota, laitoin kuvitukseksi paikallisia kesänäkymiä. Jos kohta neulominen on ollut soutamista ja huopaamista viime aikoina niin sitä on ollut myöskin Brysselin kesä. On tullut ihanainen kotimaa monesti mieleen kun satunnaisen hellepäivän jälkeen on säätila vääjäämättä palannut takaisin koleisiin lukemiin.

Mutta jospa se kesä vielä tästä. Ja jospa ne neuleetkin tästä.

Parc Josaphat, Schaerbeek

Afrikankukkia suoraan Saharan autiomaasta

Olen viime kuukausina lukenut afrikankukkakäsitöistä varmaan kymmenistä eri blogeista. Olen kaukaa ihaillut muiden tekemiä käsitöitä sängynpeitteistä virtahepoihin, mutta en ole itse jaksanut innostua värikkäistä virkkuutöistä.

Luulin olevani tälle villitykselle täysin immuuni kunnes keksin, että pakkoko niiden kukkien on olla niin värikkäitä.

Syntyi hillityn vaalea afrikankukka suoraan Saharan autiomaasta.

Lankana on edelleen se komeron perältä löytynyt loppumaton kalastajanlanka sekä vuosia sitten ostettu valkoinen puuvillavirkkuulanka, josta piti aikoinaan tulla (ehkä) pitsiverho. En jaksa edes muistaa enää. Helppo ohje kukkiin löytyy täältä.

Palasten virkkaaminen on mukavaa ja aika joutuisaakin, mutta se lankojen päätteleminen! Ja se palojen yhdisteleminen! Nostan hattua kaikille, jotka ovat saaneet kokonaisen sänkypeitteen pääteltyä ja yhdisteltyä. Minulta ei yksi elämä sellaiseen riittäisi, hermoista puhumattakaan.

En ole vielä ihan varma mitä näistä tulee, mutta muutama idea on mielessä. Katsotaan kumpi kestää pitempään, lanka vai kärsivällisyys.

Ja on tässä työn alla muutakin.

Suosikkisarjaa seuratessa lähti alkuun myös kesäinen puuvillaneule. Tunnistatkos miehen?