sunnuntai 27. joulukuuta 2015

Daltonin veljekset

Oletteko joskus lukeneet Lucky Lukea?
Muistatteko vielä Daltonin veljekset?

Neuloin tässä sukkia nelivuotiaille siskonpojilleni ja tulivatpahan jotenkin mieleen :-)


Malli: Perussukat
Lanka: Schachenmayr Universa, n. 50 grammaa valkoista ja mustaa, keltaista vähän vähemmän
Puikot: 3,5 mm

PS. Blogiarvonta on edelleen täydessä vauhdissa, vielä ehdit osallistua!

keskiviikko 23. joulukuuta 2015

Huopikkaat

Kun löytää kivaa tekemistä niin sitähän sitten haluaa tehdä koko ajan.



Lupaan, että tämä on viimeinen tossupostaus (tällä erää), mutta pakkohan nämä on vielä näyttää. Sitä paitsi, huovutussettiarvonta on vielä käynnissä, joten jos et vielä ole osallistunut, toivon että tästä saisit vähän lisäinnoitusta.

Neuloin tossut perusohjeen mukaan, mutta päätin lisätä tossuihin sukanvarret huopumattomasta langasta. Lisäksi kirjoin tossuihin vapaalla kädellä tähtiä ja kiemuroita toisista tossuprojekteista jääneillä jämälangoilla. Varret tein Novitan perussukkaohjeen mukaisilla silmukkamäärillä, mutta vähempikin olisi riittänyt napakampaan lopputulokseen.

Tässä tossut ennen pesukoneeseen menoa:



Ja pesukonekäsittelyn jälkeen (60 astetta pitkällä ohjelmalla):


Lanka: Viltwol (tossut), Novita 7 Veljestä (varret)
Menekki: Vähän alle 150 g huovutuslankaa, seiskaveikkaa alle 50 g
Puikot: 8 mm (tossut), 5 mm (varret)

Näissä ei takuuvarmasti varpaat talvella palele. Eikä tosin taida täällä Brysselissä tänä talvena paljon palella muutenkaan. Joulupukinkin kannattaisi harkita jotain kevyempää asukokonaisuutta tänne tullessaan.

Lumen ja talven puutteesta huolimatta hyvän Joulun toivotukset Brysselin vihreiltä niityiltä!




sunnuntai 20. joulukuuta 2015

Synttäriarvonta

Tervetuloa tämän blogin synttärijuhliin. Kahden vuoden uhmaikä tuli täyteen jo marraskuun lopussa, mutta kiireiden takia juhliminen vähän lykkääntyi.
Tätä virstanpylvästähän täytyy perinteiseen tapaan juhlistaa arvonnalla.

Aloitin blogin ihan kokeilumielessä ajatuksella että katsotaan nyt miten kauan jaksan ja osaan tätä pitää. Taka-ajatuksena oli ylläpitää omaa äidinkieltä, jota en juurikaan täällä Belgiassa käytä, varsinkaan kirjallisesti. Aiheen valinta oli helppo; päiväkirja omista käsitöistä. Alkuaikojen epävarmuustekijöistä johtuen en oikein uskaltanut edes mainostaa koko blogin olemassaoloa, eikä tästä kovin moni vieläkään tiedä. Vasta ihan viime aikoina olen uskaltanut ruveta kertomaan että minulla on tällainenkin harrastus.

Alkuaikoina kirjoittelin täällä enemmän myös Belgiasta, mutta nyttemmin se on jäänyt vähemmälle. Muutenkin kirjoitustahti on kesäloman jälkeen vähän hiipunut mutta eiköhän se keväänkorvalla taas piristy, jos vanhat merkit paikkansa pitävät.

Mutta asiaan! Koska huovutus on minulla ollut kovasti pinnalla viime aikoina ja se on niin hauskaa, niin ajattelin yllyttää muutkin tähän hullutukseen mukaan.
Palkintona on siis neljän kerän setti huovutuslankaa (200 g), 8 mm bambupuikot sekä tossujen ohje, joka kylläkin on vain ranskan, saksan ja hollannin kielellä, mutta hyvin helppo ja avautuu vähemmälläkin kielitaidolla.



Arvontaan on helppo osallistua. Lisäsin vähän aikaa sitten lukijat-osaston tuohon sivupalkkiin. Liittymällä lukijaksi vuoden loppuun mennessä osallistut arvontaan. 
Arvonta suoritetaan kaikkien 1.1.2016 mennessä lukijoiksi liittyneiden kesken. Jos siis olet jo lukija, sinun ei tarvitse tehdä mitään. Lisäarvan saa kun kommentoi missä päin maailmaa tätä blogia lukee.



Onnea arvontaan!

lauantai 12. joulukuuta 2015

Huovutus on pop





Enpä olisi viime talvena, ensimmäisiä koetossuja neuloessani arvannut, että huovutukseen jää ihan totaalisen koukkuun. Että ensin neulotaan valtaisan isot jättiläissukat, jotka sitten laitetaan pesukoneeseen ja sieltä ongitaan lopuksi ulos pienet ja sievät huopatossut. Ainakin noin teoriassa. Ja joskus ihan käytännössäkin.


Kaikkein hauskinta ja jännittävintä tässä touhussa onkin se, ettei koskaan voi tietää minkälaiset tossut sieltä pesukoneen pohjalta ihan tarkalleen ottaen löytyy.

Sain taas käsiini uutta huovutuslankaa, joka tuli varta vasten ohjeiden ja puikkojen kera. Tällä kertaa lanka oli huovutukseen suunniteltua ja mukavan paksua.
Tossut syntyivät nopsasti 8 mm puikoilla ja helppoa ohjetta seuraten.
Aiemmasta tossuprojektista jääneestä jämälangasta kirjoin tossuihin pienet koristeet piristykseksi.



Poikkesin ohjeesta vain koristelu- ja pesuvaiheessa, koska pitäähän jokaisessa käsityössä joku jännitysmomentti olla, muuten elämä menee liian tylsäksi.

Ohjeen vastaisesti pesin sukat 40 asteen sijaan 60 asteessa. En tiedä mahtaako pesukoneissakin olla eroja, koska meidän pesukoneessa ei mikään huovu 40 asteessa (paitsi juuri se kallis twinset, jonka mies sinne epähuomiossa laittoi, mutta se on eri juttu.) 



Ja nyt kun on vauhtiin päästy niin antaa mennä vaan. Seuraavat tossut ovat jo puikoilla.



Huomasin, että tämän blogin 2-vuotissynttärit meinasivat mennä ihan huomaamatta ohi. Merkkipäivää pitää tietenkin juhlia, vaikka sitten vähän jälkijunassa. Arvontaa siis tiedossa, stay tuned.

lauantai 5. joulukuuta 2015

Myssy ja kauluri "ohukainen ja paksukainen" -langasta

Mies toi muutama viikko sitten kotiin löytämäänsä villalankaa ajatellen että siitä voisi huovuttaa joululahjaksi tossuja. Lanka oli kuitenkin tämän näköistä:



Tasapaksun langan kanssakin huovutus on aina arpapeliä eikä ikinä voi olla varma mitä sieltä pesukoneen pohjalta lopulta löytyy. Näin vaihtelevan paksuisen langan kanssa en viitsinyt edes lähteä kokeilemaan huovutusta vaan päätin ihan suosiolla neuloa näistä langoista jotain ihan muuta. 



Kaulureita ja myssyjä ei koskaan ole liikaa, joten tein setin. Tämäntyyppisestä langasta ei saa kovin joustavaa neuletta aikaiseksi, joten päätin tehdä kaulurista napitettavan version. 

Kauluri on perussuorakulmio, johon on reunaan virkattu nappilista.  Myssy on myös mallia "omasta päästä omaan päähän". Todella helpot mallit vaikka aloittelijalle.


Langan vahvuuseroista johtuen neuleesta tuli mukavan rouhea ja siihen tuli luonnostaan aaltoileva reunus. Myssystä tuli meritähden mallinen ja erittäin lämmin. 

Nyt ei enää puuttuisi kuin se talvi.

perjantai 27. marraskuuta 2015

Netin lankakauppa ja maan vetovoima testattu, kumpikin toimii hyvin

Tilasin kokeeksi belgialaisesta Dolce Lana -nettikaupasta langat seuraavaan neuleprojektiin. Vastahan noita tähän mennessä on kolme työn alla, joten hyvin vielä voi hyvin ottaa yhden lisää.
Dropsin langoista oli kaupassa hyvä tarjous, tilaaminen oli helppoa ja jo parin päivän päästä sain ilmoituksen että paketin voi tulla noutamaan.

Heti kun tilaisuus salli lähdin hakemaan lankapakettia. Kävelin noutopistettä kohti aika reipasta vauhtia kun yhtäkkiä maa hävisi jalkojeni alta. Yksi Brysselin ikävämmistä tunnusmerkeistä, epätasainen ja tilkkutäkin lailla asfaltoitu jalkakäytävä oli tehnyt tepposet.

Täydessä vauhdissa, mutta silti kuin hidastetussa filmissä jalkakäytävän asfalttipinta lähestyi uhkaavasti. Ehdin työntää kädet eteen vaimentamaan iskua ja samalla miettiväni että tämä on väärä tapa kaatua, ei sitä judotunneilla näin opetettu. Mitään en silti ehtinyt tekemään.

Tällin jälkeen mitään kipua ei (ensin) tuntunut, mutta kämmenistä oli nahka raapiutunut pois ja siinä ensimmäisenä maanpinnan kohdanneessa polvessa tuntui myös pientä juilintaa.

Tässä vaiheessa moni olisi jo palannut kotiinsa paikkamaan haavat, mutta mitä tekee himoneuloja?
Kaivaa käsilaukun pohjalta vähän käytetyn paperinenäliinan, pyyhkii enimmät sotkut pois, puristaa sillä nenäliinalla haavoja ja klenkkaa hakemaan langat. Tietysti.
Ja kotiin palattuaan tarkistaa ensimmäiseksi taipuvatko sormet neulomaan. Kyllä taipuvat, ei siis mitään hätää.



(P.S. Kävin kyllä myöhemmin hakemassa jäykkäkouristusrokotuksen ja näyttämässä sitä huonomman näköistä kämmentä sekä ulkonäköään kovasti muuttanutta polvea. Olosuhteisiin nähden kaikki ok.)


lauantai 14. marraskuuta 2015

Tilannekatsaus

Tällä kertaa minulla ei ole valmiita käsitöitä, joten esittelenpä teille työn alla olevat neuleet jotta ette luule, että täällä on lyöty ihan puikot pussiin.

Aktiivisia projekteja on peräti kolme, sarjoissa helppo, keskinkertainen ja vaikea.

Projekti 1: Helppo

Mies ihastui aikoinaan tekemiini huovutettuihin tossuihin ja opetteli itsekin neulomaan sellaiset. Antwerpenissä käydessään hän oli löytänyt kaupasta 100% villalankaa ja ostanut sitä monta kerää huopatossuja ajatellen. 


Tossujen kanssa tuli kuitenkin tenkkapoo, koska lanka ei ollut tasapaksua. Päinvastoin, sen vahvuus vaihteli koko ajan todella ohuesta todella paksuun (ks. alakuva). Kun epäilin, että huovutustuloksesta ei tulisi ihan toivotunlainen, päätin tehdä langasta myssyn ja kaulurin. 

Myssy on jo valmis, kaulurista puuttuu vielä napit. Tarkempi esittely tuonnempana.



Projekti 2: Keskivaikea

Minulla oli virkattu takki (huom. mennyt aikamuoto), jota en koskaan käyttänyt. Se sai purkutuomion ja päätin neuloa langoista toisenlaisen villatakin. Ravelrysta löytyikin ihan mukava ja melko yksinkertainen malli. Keskivaikean tästä hommasta tekee se, että aloin taas tapani mukaan muokkaamaan ohjetta enkä nyt enää olekaan varma, onko tämä sittenkään sellainen kuin haluan. Muutan ohjetta ja mieltäni muutaman päivän välein ja neule edistyy sen mukaisesti. 
Nyt ollaan kuitenkin jo ensimmäisessä hihassa, joten näillä mennään.



Projekti 3: Vaikea

Ostan aina mohairlankoja, koska ne ovat niin kauniita. Mielessäni on jo kauan siinnellyt iso,  unelmankevyt huivi. Löysinkin ohjeen unelmieni huiviin ja mikä parasta, huivissa neulotaan pelkkää suorakaidetta ja käytetään samaa yksinkertaista pitsineuletta koko ajan. 



Vaikeus piilee siinä, että tämä yksinkertainen pitsineule on aivan äärimmäisen hidasta neuloa. Kun tähän yhtälöön lisää vielä ohuttakin ohuemman yksinkertaisen mohairlangan ja marraskuun valon, niin voitte arvata miten nopeasti tämä neule edistyy. Tällä menolla saanen tämän käyttöön kun jään vanhuuseläkkeelle. 

Jos joskus joudun autiolle saarelle ja saan ottaa mukaani vain yhden asian, niin otan tämän neuleen koska siinä riittää tekemistä pitemmäksi aikaa.


***


Lopuksi haluan vielä kunnioittaa eilisen Pariisin iskujen uhreja ja linkata Puikkomaisterin postaukseen  "Our thoughts are in Paris", jossa on tähän ajankohtaiseen aiheeseen sopiva neuleohje. 
Täällä Brysselissäkin on tänään tehty pidätyksiä ja poliisioperaatioita on parhaillaankin käynnissä joissakin osissa kaupunkia. Ei ole yhtään kiva tämä, mutta pelolle ei anneta valtaa.
Liberté, Égalité, Fraternité! 

lauantai 31. lokakuuta 2015

Kukkia sukissa


Siitä ensimmäisestä Nurmilintu-yritelmästä jäi pari kerää upean punaista merinoa, eli juuri sopivasti sukkiin. Merinolle löytyi lankalaatikosta kaveriksi valkoista Nallea.

Ohje löytyi Novitan sivuilta, jossa tämä malli oli neulottu ruskeasta ja valkeasta langasta. Ohjeessa neuvotaan aloittamaan sukat 80 silmukalla, mutta minulla ne pyörivät jaloissa, joten pienen tuumaustauon jälkeen otin alun uudestaan suoraan 64 silmukalla.

Muitakin mutkia oli matkassa.


Ohjeessa on kaksi neulekaaviota, joista toinen kantapääkavennuksia varten. Kantapään jälkeen neulotaan siis kahdella puikolla kaaviota I ja kahdella puikolla kaaviota II. Ikävä kyllä kirjaimellisesti kantapään kautta opin, että kakkoskaavion jälkeen kuviot jättävät jalkapohjan puikot täysin eri riville kuin ykköskaavion mukaan neulotut. Suosittelen kokemuksen syvällä rintaäänellä (ja tuon yläkuvassa näkyvän lankakasan selvitettyäni) käyttämään vain kaaviota I ja laskemaan silmukat ihan itse.


Purkamiseksi meni, muttan näiden pienten mutkien jälkeen neulominen sujuikin sitten oikein mukavasti. Kaavionkin oppi helposti muistamaan, ainakin sen verran, että hyvin pystyi toisella silmällä hyvin seuraamaan uusimpia tapahtumia Downton Abbeyssä.

Luulin olevani sukkien neulomisessa jo aika vanha tekijä, mutta niinpä vain opin uuden asian. Ohjeessa neuvotaan tekemään vahvistettu kantapää niin, että silmukat nostetaan neulomatta neuleen nurjalla puolella. Itse olen tähän asti nostanut silmukat aina oikealla puolella. Päätin kokeilin tätä uutta vallankumouksellista tapaa ja neulepinnasta tuli sata kertaa siistimpää kuin normisukissani.


Malli: Naisen kirjoneulesukat (Novita)
Langat: Novita Nalle (100 g) ja Schachenmayr Merino Extrafine 120 (100 g)
Puikot: 3 mm

Hyvät tuli, vaikka itse sanonkin. Perhepiirissäkin sukat saivat positiivista huomiota. Mies kyseli ovatko nämä jotain marimekkoa ja perheen teini tykästyi sukkiin sen verran että varasi ne itselleen.




lauantai 17. lokakuuta 2015

Nurmilintu pääsi lentoon



Niinhän siinä sitten kävi, ettei sitä lankaa löytynyt enää mistään. Tai lankaa löytyi, paljonkin, mutta juuri se syvän punainen oli myyty loppuun koko Belgiassa. Tiedän tämän, koska kiersin sitä etsimässä aina Antwerpeniä myöten.

Kierros kannatti, koska löysin kivan lankakaupan Vilvoordesta, pienen ajomatkan päästä Brysselistä. Kauppa on äidin ja tyttären yhteisprojekti nimeltä Tegendraads ja siellä tulen jatkossakin varmasti piipahtamaan.


Kaupasta suositeltiin tilalle Bèrgere de Francen Idéal-lankaa. Sekään ei ollut sport-vahvuisena ihan ideaalia tähän tarkoitukseen, mutta koska väri oli passeli, se sai kelvata.


Kaiken tämän lankasekoilun jälkeen aikaa synttäreihin oli enää viikko, joten alkoi armoton neulomisurakka. En ole mikään supernopea neuloja muutenkaan, joten viikko tuntui hyvin lyhyeltä ajalta saada huivi neulottua ja pingotettua lahjoituskuntoon.

Enimmän osan viime viikonlopusta ja alkuviikon illoista vietinkin tämän puhteen parissa. Siinä tuli katsottua kaikki Downton Abbeyn tuotantokaudet sekä päälle uusimmat Silta-jaksot. Keskiviikkona päättelin silmukat ja torstaina piilotin langanpäät ja laitoin huivin pingotukseen.


Speksit:
Malli: Nurmilintu
Lanka: Bèrgere de France Idéal värissä Brouilly, menekki 150 g
Puikot: 3,5 mm


Tänään sitten luovutin huivin päivänsankarille ja toivon, että siitä on hänelle iloa ja lämpöä talveksi.




lauantai 3. lokakuuta 2015

Houston, we have a problem

Innostuinpa sitten minäkin tuosta niin moneen blogiin lennähtäneestä Nurmilinnusta.



Ystävä täyttää parin viikon päästä vuosia ja ajattelin lahjoa häntä omatekoisella huivilla. Mallia oli kehuttu neulojaystävälliseksi ja joutuisaksi, joten se kuulosti omille taidoilleni sopivaksi.

Ystävä kertoi lempiväreikseen punaisen ja sinisen, kylmissä sävyissä. Koska lankaa piti saada välittömästi, ryntäsin ruokatunnilla lähimpään kässäkauppaan. Tarjolla oleva valikoimaa oli vähän, huivilankoja vielä vähemmän, ja värit hyvin musta-harmaa -voittoisia. Yhden lankahyllyn perukoilta käsiin osui kerä Schachenmayr Merino Extrafinea juuri oikeassa syvän punaisessa värissä. 50 gramman keriä oli vieläpä jäljellä tasan 2 kpl, eli ohjeen mukaan tarvittava määrä. En voinut uskoa hyvää onneani! Lanka tosin oli vahvuudeltaan DK:ta ohjeessa suositellun fingeringin sijasta, mutta eikös DK ole juuri sitä lankaa, joka käy neuleeseen kuin neuleeseen?



Ohje oli juuri niin helppo ja hyvä kuin kaikkialla oli hehkutettu ja sen parissa viihtyi monen Downton Abbeyn jakson ajan. Ah autuutta!

Ensimmäisen kerän jälkeen langan menekki rupesi epäilyttämään. En ollut vielä lähelläkään ensimmäistä pitsikuviota kun ensimmäinen kerä jo loppui. Nurmilinnun lento katkesi lopulta juuri ennen toista pitsikuviota.



Tänään juoksin parissa muussa kässäkauppaketjun myymälässä etsimässä kuumeisesti täydennystä. Näyttäisi kovasti siltä, että koko tämä lanka on poistumassa valikoimista.

Nyt tarttis olla se plan B.

perjantai 25. syyskuuta 2015

Siniristisukkamme

Pidän kirjoneuleista, mutta neulojana en ole ollut niiden suuri ystävä. Onnistun aina sotkemaan langat pahanpäiväisesti ja neuleista tulee helposti kireitä kinttania, varsinkin jos kuvioissa on yhtään pidempiä langanjuoksuja. 

Joskus kumminkin löytyy malli, joka sopii omaan käsialaani ja on vielä kaiken lisäksi mukava ja kiinnostava neulottava. Sellainen oli tämä Silver Star.


Malli löytyi oikeastaan langan perusteella. Minulla oli pari kerää vuosikertanallea joista halusin kovasti päästä jo eroon. Sininen lanka tosin otti ja loppui juuri ennen viimeistä mallikertaa. Varastoista sattui löytymään vain hitusen tummempaa Schachenmayria, jolla lopettelin kuviot. 
Eron huomaa kun tarkkaan katsoo, mutta oletan ettei kukaan toisten sukkia niin pitkään tuijota. 
Paitsi tietenkin te nyt kun olen asiasta kertonut. Mutta eihän paljon huomaa, eihän?


Mallia muokkasin sen verran, että tein pallokuviota koko varteen ja  ohjeesta poiketen jätin vauhtiraidat pohkeen puolelta pois. Myös pohjan raidat vaihtuivat ruuduiksi käytännön syystä. Mallikuvion yksivärisen sinisen raidan takia piti valita a) teenkö samanlaisen poikkiraidan myös pohjaan vai b) kuljetanko valkoista lankaa sinisen raidan takana jalkapohjan puolella/katkaisenko ja päättelenkö valkoisen langan jokaisen mallikuvion lopussa. 
Valinta ei ollut vaikea.  
Eikä sukan ulkonäkö tästä mielestäni kärsinyt. Kuvio on sitä paitsi sukan pohjassa, kuka sitä sieltä näkee muutenkaan?


Näiden pikku muutosten kera valmistuivat sitten oikein isänmaallisen väriset sukat. Nämä kelpaa vetäistä jalkaan vaikkapa itsenäisyyspäivänä, ovat taatusti lämpimät ja siihen aikaan lämmintä tarvitaan jos tämä meno jatkuu.

En tiedä minkälainen syksy siellä Suomessa on ollut, mutta täällä Belgiassa on ollut niin koleaa, että minulla on jo syyskuun alusta asti ollut käytössä vaatteet, joita yleensä pidän talvisin. Jos tästä nyt jotakin positiivista haluaa sanoa niin ainakin nyt on oikein neulojien kulta-aika ja tuotoksetkin pääsevät heti käyttöön.

Tarkemmat tiedot:
Lanka: Novita Nalle ja muutama rivi Schachenmayr Universaa, alle puoli kerää kumpaakin väriä
Puikot: 3,5 mm

Jostain syystä minulle tulee näiden sukkien kuviosta mieleen myös tämä Brysselin tunnettu maamerkki.


lauantai 19. syyskuuta 2015

Samaan aikaan toisaalla

Pitkällisen vatuloinnin jälkeen avasin tälle blogille oman Instagram-tilin.  Joku voi nyt, ihan aiheesta, ihmetellä että mitä Instassa kun ei se tännekään mitään saa postattua. Huomasin kuitenkin, että otan aika paljon kuvia, joista vain murto-osa päätyy blogiin. Näille "ylijäämäkuville" halusin löytää oman kanavan ja Instagrammissa se käy aika mutkattomasti.

Instasta blogin löytää tunnuksella Tuluskukkaro. En vielä tiedä mitä sinne tulee, mutta luultavasti enemmän kuvia aika lailla samoista aihepiireistä kuin blogissakin.
Katsotaan nyt.

Olen monia blogituttavuuksia sieltä jo löytänytkin ja toivottavasti löydän lisää.

Ja on tässä neulettakin tulossa. Instassa jo tiedetään mikä se on.


sunnuntai 13. syyskuuta 2015

Afrikassa Brysselissä

Pitkästä aikaa. Tässä näyttäisi olevan jonkinlainen neuleänkyrä päällä, josta syystä blogi on vaivihkaa siirtynyt säästöliekille. Villatakkia on kovasti yritetty aloittaa ja sukat saatu puikoille, mutta valmista saa vielä odotella.

Jatketaan siis muista aiheista. Sain vapaan iltapäivän ja kävin päiväkävelyllä Afrikassa. Bryssel on siitä(kin) hieno paikka, että täällä voi käydä ulkomaanmatkoilla lähtemättä itse kaupungista.

Ensin kävelin Place de Luxembourgille, jossa sijaitsee mm. Euroopan parlamentti. Alla olevasta kuvasta voi bongata kaikki Brysselin perusasiat: Mielenosoittajia, poliisin ja vohveleita myyvän smurffiauton.


Sitten pääsin perille Afrikkaan, tarkemmin sanoen Matongeen.


Brysselin Ixellesin kaupunginosassa on muutaman korttelin kokoinen alue nimeltään Matonge. Nimi juontaa juurensa samannimisestä kaupunginosasta Kongon Kinshasassa.



Brysselin Matongessa on väriä ja elämää. Muoti on hyvin erilaista.


Ruokakauppojen tarjonta on värikästä ja eksoottista.


Laitetaanko kaloja vai toukkia?


Muutaman sadan metrin päässä Afrikasta on New Yorkin 5th Avenue. Sieltä löytyvät kaikki Tärkeät Merkkiliikkeet.



Brysselissä voi käydä pistäytymässä myös mm. Turkissa ja Aasiassa. Näistä enemmän jollakin toisella kertaa, tällä kertaa jalat eivät jaksaneet sinne saakka.

Yhden iltapäivän aikana tuli nähtyä monenlaisia ihmisiä ja monenlaisia kulttuureja. Maantienvärisenä suomalaisena varmasti pistin monessa paikassa silmään, mutta se ei kenenkään tahtia haitannut.
Kuuluisia sanoja lainatakseni, minullekin monikulttuurisuus on rikkautta.



sunnuntai 30. elokuuta 2015

Pitsikauluri

Olipa kerran kolme kerää Alicantesta tuotua mohairlankaa. Ne oli ostettu hetken päähänpistosta ilman mitään sen suurempia suunnitelmia.
Alkoivat pitkälliset etsinnät sopivan ohjeen löytämiseksi.



Lanka olisi mahdollisesti riittänyt jonkinlaiseen niukkaan vaatekappaleeseen, mutta kun saan harvoin mistään vaatteesta kerralla sopivaa ja joudun usein purkamaan ja ottamaan joitakin kohtia uusiksi, en uskaltanut mohairlangan kanssa ruveta kokeilemaan onneani. Turvalliseksi valinnaksi jäi siis huivi.



Huivista halusin ehdottomasti pitsisen ja ilmavan ja suorakaiteen muotoisen. Koska sopivan ohjeen etsinnät eivät tuottaneet tulosta, koostin erinäisistä ravelryn "feather and fan" -malleista omiin tarkoitusperiini sopivan pitsineuleen. 

Luulisi, että kun on itse suunnitellut neulepitsin, niin sen myös osaisi neuloa. Mutta ilmeisesti näin ei ole, koska melkeinpä jokaisen pitsineulerivin lopussa minulla oli pari ylimääräistä silmukkaa tai sitten niitä puuttui. Ja kun tietää miten helppoa mohairlangan purkaminen on, päätin viitata virheille kintaalla ja jatkoin eteenpäin.

Ensimmäisen kerän loppupuolella pyörsin kuitenkin päätökseni täyspitkän huivin tekemisestä, koska jäljestä näytti olevan tulossa mitä oli. Koska purkamaankaan en voinut ruveta, ajattelin käyttää kerän loppuun ja katsoa miten tekele toimii kaulurina. 



Ja kas kummaa, toimiihan se. Virheet (joita ei ihme kyllä paljoa edes näy) jäävät piiloon ilmavaan ja kaulassa sopivasti laskoksilla olevaan neuleeseen.



Lisäsin kauluriin vielä pienet ja kevyet helmiäisnapit ja valmista tuli. Yhdestä tuhoon tuomitusta pitsineuleesta taisikin tulla vahingossa ihan suosikkiainesta.

Käyttöä tosin saa vielä odotella, koska ainakin tänään vielä Brysselissä sai nauttia ihanan lämpimästä aurinkoisesta kesäsäästä ja hellelukemista.